Seerumin korkeat E-vitamiinipitoisuudet vähentävät yleistä kuolleisuusriskiä SETTI-tutkimuksessa

Timo Lehto FT, biokemisti

Jälleen kerran tutkijat ovat selvitelleet uudelleen suomalaisen SETTI-tutkimuksen (1) tilastoja ja löytäneet asioita, jotka ovat ristiriidassa niiden viimeaikaisten tutkimusten kanssa, jotka väittävät että E-vitamiinin käyttö ravintolisänä lisäisi yleistä kuolleisuutta tai että siitä ei ainakaan olisi mitään hyötyä. Uuden American Journal of Clinical Nutrition lehden (AJCN) marraskuun 2006 numerossa julkaistun tutkimuksen (2) mukaan veren korkeat E-vitamiinitasot vähentävät yleistä kuolleisuutta ja myös kuolleisuutta syöpiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Uuden tutkimuksen ovat tehneet amerikkalaiset tutkijat (National Cancer Institute, Bethesda, Maryland) yhteistyössä Suomen kansanterveyslaitoksen tutkijoiden kanssa.

Nämä uudet tutkimustulokset siis perustuvat osin jo vuonna 1994 julkaistuun suomalaiseen SETTI-tutkimukseen (ATBC-tutkimus), johon osallistui 29133 tupakoivaa miestä (ikä 50-69 vuotta). Kaikkiaan 29092:sta otettiin verinäytteitä, joista tutkittiin alfa-tokoferoli (E-vitamiini), beta-karoteeni, retinoli ja kolesterolitasot.
Kuolleisuutta on edelleen seurattu 19 vuoden ajan, jona aikana syöpiin kuoli 4518, sydän- ja verisuonisairauksiin kuoli 5776 ja muihin syihin kuoli 3002 kokeeseen osallistunutta.

Uuden havainnon mukaan miehillä, joilla veren alfa-tokoferolipitoisuudet kuuluivat korkeimpaan ryhmään 13-14 mg/l (30-33umol/l), yleinen kuolleisuus oli 18 % pienempi kuin ryhmässä, jossa alfa-tokoferolipitoisuus oli alhaisin, vastaavasti kuolleisuus syöpiin oli 21% pienempi ja kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin 19% pienempi. Kun tutkittiin eri syöpälaatuja havaittiin, että kuolleisuus eturauhassyöpään väheni 32 % ja keuhkosyöpiin 21 % korkeassa alfatokoferoli-ryhmässä.

Tutkijat kommentoivatkin tuloksia seuraavasti: ”tutkimuksemme osoittaa, että veressä olevan alfa-tokoferolin määrällä on huomattavasti suurempi vaikutus syöpä- ja sydäntautikuolleisuuteen, kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on oletettu”. Tutkimuksen diskussio-osassa pohdittiin ristiriitaa useiden aikaisempien E-vitamiinitutkimusten (1, 3) ja tämän tutkimuksen välillä. Tutkijat myös arvelivat, että pelkkä alfa-tokoferolin käyttö tutkimuksissa alentaa hyödyllisten gamma- ja deltatokoferolien pitoisuuksia veressä. Nämä E-vitamiinin apuaineet ovat tehokkaita vapaiden radikaalien, kuten typpioksidin sieppaajia (4, 5) ja haitallisen syklo-oksygenaasi-entsyymin estäjiä (6). Uuden tutkimuksen tekijät antavat ymmärtää, että pelkästään yhden antioksidantin käyttö (alfa-tokoferoli) tutkimuksissa ilman mukana olevia apuaineita (gamma- ja deltatokoferoleja) saattaa estää mahdolliset hyötyvaikutukset. Kaivattaisiin siis tutkimuksia, joissa käytettäisiin vähintäänkin näitä kolmea tärkeintä tokoferolia.

Samassa AJCN lehden numerossa lehden toimituksen edustaja Linus Paulig-instituutin tutkija Maret G. Traber arvioi, että pelkästään 12 milligramman alfa-tokoferolimäärällä päivässä voidaan saavuttaa veren E-vitamiinipitoisuus, joka SETTI-tutkimukseen osallistujilla oli keskimäärin. Tohtori Trabe kuitenkin huomauttaa, että 12 mg E-vitamiinia on kuitenkin niin suuri määrä, että 93-96 % amerikkalaisista naisista ei saa sitä niin paljon päivittäin ravinnosta. Hän ehdottaa, että 15 milligrammaa E-vitamiinia saattaisi olla määrä, jolla voitaisiin saavuttaa useimmissa tapauksissa sellainen veren E-vitamiinitaso, joka vähentäisi merkitsevästi kuolleisuutta kroonisiin sairauksiin. Hän kuitenkin painottaa sitä, että vain ravintolisillä on käytännössä mahdollista saavuttaa tämä taso, kun ottaa huomioon väestön ravitsemustottumukset (7). Deveraj ym. tutkimuksessa on osoitettu, että henkilöillä, joilla on veren normaalit rasva-arvot alfa-tokoferolipitoisuus on veressä luokkaa 8.6mg/l (20 umol/l) ja tämä pitoisuus voidaan nostaa 14.2 mg/l:ssa (33umol/l) antamalla ihmisille päivässä 100 kansainvälistä yksikköä E-vitamiinia (83 mg d-alfatokoferolia) (8). Tohtori Trabe korostaa vielä sitä, että nyt tulisi selvittää optimaalinen antioksidanttien saantisuositus (9), joka voisi alentaa kroonisten sairauksien riskiä, ” tämä on jotain aivan muuta kuin määrä joka tarvitaan pelkästään estämään puutosoireet”, hän lisää.

Kirjallisuusviitteet:

  1. The Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Study Group. The effect of vitamin E and beta carotene on the incidence of lung cancer and other cancers in male smokers. N Engl J Med 1994;330:1029–35.
  2. Higher baseline serum concentrations of vitamin E are associated with lower total and cause-specific mortality in the Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Study. Am J Clin Nutr 2006;84:1200–7.
  3. Miller ER III, Pastor-Barriuso R, Dalal D, Riemersma RA, Appel LJ, Guallar E. Meta analysis: high-dosage vitamin E supplementation may increase all-cause mortality. Ann Intern Med 2005;142:37–46.
  4. Christen S, Woodall AA, Shigenaga MK, Southwell-Keely PT, Duncan MW, Ames BN. Gamma-tocopherol traps mutagenic electrophiles such as NO(X) and complements alpha-tocopherol: physiological implications. Proc Natl Acad Sci U S A 1997;94:3217–22.
  5. Cooney RV, Franke AA, Harwood PJ, Hatch-Pigott V, Custer LJ, Mordan LJ. Gamma-tocopherol detoxification of nitrogen dioxide: superiority to alpha-tocopherol. Proc Natl Acad Sci U S A 1993;90:1771–5.
  6. Jiang Q, Elson-Schwab I, Courtemanche C, Ames BN. Gammatocopherol and its major metabolite, in contrast to alpha-tocopherol, inhibit cyclooxygenase activity in macrophages and epithelial cells. ProcNatl Acad Sci U S A 2000;97:11494 –9.
  7. Gao X, Wilde PE, Lichtenstein AH, Bermudez OI, Tucker KL. The maximal amount of dietary alpha-tocopherol intake in U.S. adults (NHANES 2001–2002). J Nutr 2006;136:1021–6.
  8. Devaraj S, Adams-Huet B, Fuller CJ, Jialal I. Dose-response comparison of RRR-alpha-tocopherol and all-racemic alpha-tocopherol on LDL oxidation. Arterioscler Thromb Vasc Biol 1997;17:2273–9.
  9. Food and Nutrition Board, Institute of Medicine. Dietary reference intakes for vitamin C, vitamin E, selenium, and carotenoids. Washington, DC: National Academy Press, 2000.