B-RYHMÄN VITAMIINIEN VAARALLISUUDESTA

Timo Lehto FT, biokemisti

B-ryhmän vitamiinien vaarallisuudesta
Helsingin Sanomissa oli Elämä & Terveyspalstalla 2.10.2006 kirjoitus otsikolla: ”Moni syö turhaan B-vitamiinilisiä”. Kyseisen artikkelin johdosta minulle on tullut runsaasti kyselyjä aiheesta, joten haluaisin seuraavassa hieman selventää artikkelissa kerrottuja asioita. Olin yhteydessä Kansanterveyslaitoksen tutkijaan Tero Hirvoseen, jota jutussa oli haastateltu, hänenkään mielestä asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin toimittaja oli antanut ymmärtää ja lisäksi toimittaja oli jättänyt kertomatta eräitä olennaisia seikkoja, joista hän oli maininnut haastattelussa.
Artikkelissa vedotaan taas jälleen kerran siihen, että harva monipuolista ruokaa syövä ihminen tarvitsee B-vitamiinilisiä purkista. Fakta on kuitenkin se, että alle puolet suomalaisesta väestöstä syö monipuolisesti, ravitsemussuositusten mukaisesti. Kelan 1986 tekemän tutkimuksen mukaan vain noin 20 % suomalaisesta väestöstä syö ravitsemussuositusten mukaisesti.

Erityisen huolissaan artikkelissa oltiin B6-vitamiinin ja foolihapon haitallisista vaikutuksista terveyteen. Tero Hirvosen kommentit perustuvat Euroopan elintarvikeviranomaisen (EFSA) selvityksiin. B6-vitamiinista on todellakin raportoitu hermosto-oireita, kuten sormien puutumista ja neuropatiaoireita, jos sitä on nautittu yli 100mg useita kuukausia. Nämä oireet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja ne ovat poistuneet, kun annosta on pienennetty. Ei ole kunnollista tutkittua tietoa siitä millä annoksilla voi aiheutua pysyviä vaurioita, mutta 100mg vuorokausiannosta ei mielestäni tulisi ylittää ilman pätevää syytä, kuten jostain sairaudesta johtuva vakava B6-vitamiinin puutos. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) turvallisena pitämä raja jatkuvassa käytössä on 25mg/vrk. Monivitamiinivalmisteita tai yksittäisissä B6-vitamiinivalmisteissa, joissa B6-vitamiinia on 100mg tai enemmän, tulisi käyttää ennaltaehkäisevästi tai stressitilanteissa vain kuureittain. Jonkin kroonisen sairauden yhteydessä voi harkita pidempää käyttöaikaa. Lähes kaikissa B6-vitamiinivalmisteissa käytetty vitamiinimuoto on pyridoksiini-hydrokloridi, joka pitää muuttaa edelleen maksassa aktiiviseksi pyridoksaali-5-fosfaatiksi (P-5-P). Eräiden tutkijoiden mukaan saattaakin olla niin, että B6-vitamiinin neurotoksisuus suurina annoksina johtuu siitä, että joidenkin ihmisten maksa ei pysty kunnolla tekemään tätä muunnosprosessia, jolloin jäljelle jäänyt pyridoksiinihydrokloridi muuttuu hermostolle myrkylliseksi. Markkinoilla on myös B6-vitamiinivalmisteita, joissa B6-vitamiini on Pyridoksaali-5-fosfaatti muodossa (P-5-P), jonka ei ole todettu aiheuttavan neurologisia haittavaikutuksia.

Vaikka foolihappo ei suositella käytettäväksi yli 1000 mikrogrammaa ylittävinä päiväannoksina, useissa lääketieteellisissä tutkimuksissa on potilaille annettu jopa 20 mg (20000 mikrogrammaa) suuruisia annoksia useiden kuukausien ajan ilman mainittavia sivuvaikutuksia. Ainoa merkittävä ongelma foolihapon kohdalla on atrofinen gastriitti (mahan suolahapon erityksen merkittävä väheneminen), jossa tilanteessa potilailla, erityisesti vanhuksilla saattaa vuosien kuluessa kehittyä B12-vitamiinin puutos ja siitä seuraava anemia ja neurologiset ongelmat. Pelkän foolihapon nauttiminen suurina määrinä saattaa peittää atrofisen gastriitin aiheuttamat B12-vitamiinin puutosoireet, jolloin lääkärin diagnoosi voi viivästyä ja aiheuttaa vakavia terveysongelmia potilaille. Atrofisen gastriitin aiheuttamassa B12-vitamiinin puutoksessa tehokkain ja nopein toimiva hoito on antaa B12 vitamiini injektioina. Tästä syystä pelkän foolihapon käyttö ei ole suotavaa pitkiä aikoja, suositeltavaa olisi käyttää B-vitamiiniyhdistelmävalmisteita, joissa on mukana kaikkia B-ryhmän vitamiineja. Myös eräiden syöpä- ja epilepsialääkkeiden käytön yhteydessä on syytä neuvotella foolihapon käytöstä asiaan perehtyneen lääkärin kanssa.
Erityisesti odottavat äidit tarvitsevat riittävän määrän foolihappoa, myös masennuksen tukihoitona foolihaposta näyttäisi olevan hyötyä. Pelkän foolihapon positiivisesta vaikutuksesta sydän- ja verisuonisairauksiin on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia, koska eräiden tutkimusten mukaan kohonneella homokysteiinillä (jonka alentamiseen foolihappoa käytetään) ei olisikaan sydäntaudeille altistavaa vaikutusta. Eräät tutkimukset nimittäin viittaavat siihen, että homokysteiini olisikin pelkästään aineenvaihdunnan merkkiaine (lopputuote) siitä, että jotain on pielessä. Toisin sanoen syy ja seuraussuhdetta ei ole pystytty vielä osoittamaan sille, että homokysteiini aiheuttaisi sydän-ja verisuonitauteja, mutta tutkimukset jatkuvat eikä tieteellä ole vielä viimeistä sanaa sanottavana tässä asiassa.

KIRJALLISUUTTA:

  • Bender D. Non-nutritional uses of vitamin B6. Br J Nutr 1999; 81:7-20.
  • Schaumburg H, Kaplan J, Windebank A, et al. Sensory neuropathy from pyridoxine abuse. A new megavitamin syndrome. N Engl J Med 1983; 309:445-448.
  • Bendich A, Cohen M. Vitamin B6 Safety Issue. Ann N Y Acad Sci 1990; 585:321-330.
  • Parry GJ, Bredesen DE. Sensory neuropathy with low-dose pyridoxine. Neurology 1985; 35:1466-1468.
  • Bottiglieri T. Folate, vitamin B12, and neuropsychiatric disorders. Nutrition Rev. 1996;54(12):382-390.
  • Alpert JE, Fava M. Nutrition and depression: the role of folate. Nutrition Rev. 1997;5(5):145-149.
  • Alpert JE, Mischoulon D, Nierenberg AA, Fava M. Nutrition and depression: focus on folate. Nutrition. 2000;16:544-581.
  • Selhub J. The Many Facets of Hyperhomocysteinemia: Studies from the Framingham Cohorts1,2 J. Nutr. 136: 1726S-1730S, 2006